Siinä se Jopon kilpailukirjassa lukee: IP1 VIK E.

Osallistuimme Jopon kanssa Helsingin Vetokoirakerhon järjestämään suojelukokeeseen, jossa tuomarina oli Pentti Rapila sekä tuomariharjoittelija Tomi Alanen ja maalimiehenä oli Juha Korri. Aamu alkoi 8:30 kokoontumisella Vihdin K-Supermarketin parkkipaikalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja järjestyksen arvonta. Minä otin meille numeron 81 eli olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä. Kokeessa oli kuusi osallistujaa: kaksi koirakkoa ykkösessä, kaksi koirakkoa kakkosessa sekä kaksi koira kolmosessa. Jäljet ajettiin kakkoset, kolmoset ja ykköset. Jälkialustana oli lyhyt heinäpelto, olosuhteet olivat optimaaliset; ei tuullut ja kosteaa.

Kun aloin tallaamaan omaa jälkeä, iski armoton jännitys. Olin kuulemma ollut kuin patsas jälkeä tallatessa ;) Jälki tuntui pidemmältä kuin sen 300 askelta, mutta varmaan oli sen pituinen. Menin sekaisin askeleita laskiessani, kun jännitin niin paljon. Tallauksen jälkeen menin autolle kävelyttämään Jopoa sen aikaa, kun toinen (Mia) ykkösen ohjaaja talloi omaa jälkeä. Pian sen jälkeen minut kutsuttiinkin ilmoittautumaan.

Täytyy sanoa, että en ihan vähään aikaa muista, missä minua olisi jännittänyt niin paljon kuin jäljelle mentäessä. Suorituksesta ei mieleeni paljon jäänyt. Onneksi videot on keksitty ja pystyin katsomaan sen jälkikäteen. Jopo ajoi paikoitellen hyvin, mutta kahdessa kohtaa teki sellaista, mitä ei ole koskaan jäljellä tehnyt. Se lähti minua kohti korvat hörössä, mutta jatkoi jäljestämistä, kun huomasi, että tuo mammahan on ihan tylsänä hiljaa ja paikallaan. Esineet Jopo ilmaisi kuulemma päivän parhaiten, kiitos tästä Petti ;) Pisteitä saimme jäljeltä 81.

Siirryimme Kauklahden kentälle, jossa suoritettiin tottelevaisuus- sekä suojeluosuus. Tottisosuuteen mentäessä minua ei niin paljon jännittänyt kuin jäljelle mentäessä. Mia ja Dali meni paikallaoloon ja me Jopon kanssa aloitimme suorituksemme. Seuraaminen meni hyvin, pieni poikkeama tuli henkilöryhmässä. Liikkeestä istumisessa meni ensin maahan ja nousi istumaan, josta arvosanaksi puutteellinen, koska otti väärän asennon ensin. Maahanmeno ja luoksetulo oli kunnossa. Noudoissa pisteitä ropisi levottomasta otteesta sekä kahdesta irtikäskystä kaikissa noudoissa. Eteenmeno oli myös ok, tosin olisi voinut mennä nopeammin maahan. Paikallaolossa oli noussut istumaan. Pisteitä tottelevaisuudesta saimme 78. Nuo noutojen levottomat otteet oli odotettavissa ja näihin panostan nyt talven aikana. Mutta nuo irrotukset, en olisi odottanut, että niissä olisi ollut epäselvyyksiä ;) Ei auta kuin treenata lisää.

Kahvitauon jälkeen jatkoimme C-osalla. Jännitys alkoi taas puskemaan pintaan. Kentälle mentäessä Jopo oli hyvässä vireessä. Vitospiilolle lähettäessä se lähti suoraan kutoselle. No ei siinä voinut muuta kuin odottaa, että tuomari antaa merkin mennä piilolle. Yleisesti C-osassa meidän suorituksessa hallinta oli se osa-alue, joka ei toiminut niin kuin pitäisi joka kohdassa :) Siitä myös menetimme pisteet. Jopo teki muuten osa-suoritukset hyvin eikä kuormittunut maalimiehestä (ei ollut oma maalimies). Pisteet C-osasta olivat 70.

Saimme koulutustunnukseen vaadittavat pisteet A 81 B 78 C 70 sekä VIK E (VIK = viettiominaisuus, itsevarmuus, kuormitettavuus).

Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet auttamassa meitä näiden kolmen vuoden aikana. Erityiskiitokset meidän maalimiehelle Teemu Helinille, joka on pyyteettömästi treenannut meitä nämä kolme vuotta sekä Petille (Kennel Tomeran), jolta olen saanut kullanarvoisia neuvoja ja apuja kaikissa osa-alueissa. Thank you Sanna Wendel (Kennel Grand Lutin) for this great beauceron. Thank you Roland Björkquist for training us in Sweden.

Nyt suuntaamme katseet kohti seuraavaa tavoitetta ja teemme töitä sen eteen.

Kuvia kokeesta otti Ismo Kyllönen ja ne löytyy: HVK suojelukoe 12.11.2011