Vihdoin ja viimein päästiin pitkästä aikaa Jopon kanssa purutreeneihin. Ensin sillä oli kennelyskä ja sitten se meni ja venäytti jalkansa, ilmeisesti varpaan. Jopo meni hetken aikaa kolmella jalalla, joten ei voitu mennä treeneihin :( Nyt on toivuttu näistä vaivoista. Mun piti lähteä Vesan autolla, kun mun autossa on vielä kesärenkaat ja meillä oli ihan talvi; lunta maassa sekä puiden oksilla. No ei siinä mitään, häkki piti nostaa Vesan autoon, jotta neiti ei sisusta sitä uudestaan :)

Kävelytin Jopoa ennen kuin oli meidän vuoro. Kyllä näytti vielä muistavan, että tää oli se kiva paikka, kun oli hirmuinen veto kentälle, kun käveltiin siitä ohi. Sai oikein kaksin käsin hilata Jopoa oikeaan suuntaan :) Kun meidän vuoro tuli mennä kentälle, niin hyvä, että pysyin pystyssä Jopon perässä. Siihen tahtiin veti kentälle ja kenttä oli paikoitellen mutalöllöä, joka oli liukasta.

Ekalla kiekalla oli tarkoitus tehdä niin, että kun Jopo saa purun ja se on hyvä, hilaan itseni siihen Jopon viereen ja yritetään rauhoittaa se puruun. Jopo kun ei meinaa rauhoittua puruun, se haluaa kaiken itselleen :) Tämä ei sitten onnistunut ihan niin kuin olisi pitänyt, joten otettiin kaksi purua ja koira pois. Keskustelin maalimiehen kanssa tästä tovin. Kun olen luonteeltani sellainen, että jos huomaan jossain asiassa "ongelman", vaikka mitään ongelmaa ei oikeasti olisi, alan analysoimaan. No onneksi tuo Jopon käyttäytyminen on kuulemma normaalia tässä vaiheessa. Toivottavaa olisi saada se ajan kanssa rauhoittumaan puruun. Tämä helpotti mieltäni, joten ei tarvii ottaa paineita tästä asiasta :)

Tokalla kiekalla muutettiin suunnitelmaa niin, että minä pidän koko ajan vedon liinasta päällä ja maalimies "menee alle" ja rauhoittaa Jopon puruun. Tämä siis suunnitelmana, mutta miten sitten käytännössä, kun tämä ohjaaja on hieman peukalo keskellä kämmentä välillä :) Hain koiran ja mentiin veto päällä kohti kenttää. Maalimies odotti meitä siellä ja ruvettiin heti hommiin. Nyt homma onnistui paremmin; kun Jopo sai purun meni maalimies persiilleen maahan ja hilasi itsensä kohti Jopoa ja rauhoitti sen puruun. Maalimies rauhoitti Jopon hetkeksi ja antoi voittaa. Näitä tehtiin muutama samanlainen ja sitten koira autoon. Kyllä olin tyytyväinen, kun onnistui. Niin ja sanoihan tuo maalimies, että Jopossa on se hyvä puoli, että heti kun se saa otteen tyynystä, alkaa se taistelemaan ja vastustamaan eli ilmeisesti taistelutahtoa tytöstä löytyy ;)