Tänään lähdettiin monen Tomeran voimalla Lahden ryhmänäyttelyyn; penneleitä oli kolme, junnuja yksi ja Piki avoimessa luokassa. Jouduimme lähtemään meiltä kahdella autolla, kun ei kaikki mahtuneet yhteen autoon (viisi ihmistä ja neljä koiraa). Beusseja oli ilmoitettu kaikkiaan seitsemän kappaletta.

Näyttelypaikkana toimi parkkihalli, joka oli pölyinen ja jossa kaikui. Beussien kehä oli tietysti siellä perimmäisessä nurkkauksessa. Onneksi tilaa oli riittävästi kehän laidoilla, jotta saimme astettua kaikki tavaramme ja koirat parkkiin. Karvaiset ystävämme, lähinnä pennut ja nuoriso, olivat hieman hmmm innostuneita. Piki tottuneena näyttelykävijänä otti hieman lungimmin. Onneksi meillä oli mukana kepo, joka piteli koiria kiltisti - tosin hieman nyreällä naamalla. Iso kiitos kepolle mukana olemisesta ja kärsivällisyydestä!

Pennelit käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti kehässä. Mitä nyt välillä handlereilla oli epäselvää, että mihin suuntaan juostaan, mikä numero pitäisi olla rinnassa jne. Yhdellä handelrilla oli kolme koiraa esitettävänä, kiirettä ja lämmintä piti (toppahousut rules).

Tuli se Pikinkin vuoro sitten. Vanhemmista koirista kukaan ei ollut vielä saanut eriä. Minä ajattelin mielessäni, että ei kait se Pikikään sitten. Piki esiintyi ihan hyvin ja ravasi notkeasti. Jännitin kehän laidalla, että minkä värisen nauhan se tuomari Pikille antaa. Huomasin sivusilmällä, että kehäsihteeri keräisi ROP- ja SERT- ruusukkeita käteensä. Näinhän siinä kävi, että Piki sai Erin ja oli myös ROP pitemmittä puheitta - tai juoksuitta. Serti jäi sinne pöydälle, kun eihän se Piki sitä voinut ottaa vastaan.