Vihdoin ja viimein korkkasin jälkikauden Pikin kanssa. Tein tuohon meidän lähipellolle Pikille jäljen. Jäljellä oli ensin pitkä suora, kulma oikealle, lyhyt suora, kulma vasemmalle ja pitkä suora, jonka päässä keppi. Jälki oli noin 300 metriä pitkä, minä olen huono noissa etäisyyksien arvionnissa... Ensimmäinen suora oli varjoisemmalla puolella, joten se oli kosteampaa ja maa hieman vielä jäässä. Toinen pitkä suora oli enemmän auringossa, joten maa oli kuivempi. Annoin jäljen vanheta reilun tunnin.

Näytti tuo koiruli muistavan, mitä se jäljestäminen on. Ensimmäinen pitkä suora meni minusta huonommin kuin se toinen pitkä suora. En tiedä oliko syynä se, että sen toisen suoran maapohja oli vaikeampi koiralle (=kuivempi), joten se joutui keskittymään siihen paremmin. Ensimmäisellä suoralla poikkesi jäljeltä kerran. Lisäksi Piki meni yhden kulman yli, mutta palasi omatoimisesti takaisin, kun huomasi, että ei hitto eihän täällä ole enää mitään :) Kepin ilmaisi hienosti eikä yhtään epäröinyt, että mitäs tälle kepukalle pitikään tehdä.

Täytyy panostaa noihin kulmaharjoitteluihin Pikin kanssa, että saa varmuutta kulmatyöskentelyyn. Tein kulmat niin, että ennen kulmaa oli makupaloja, jotta tarkentaa kulmaa kohti tultaessa, itse kulmassa ei ollut makupaloja, mutta muutama askel kulman jälkeen oli taas makupaloja palkaksi kulman suorittamisesta. Tapojahan on monia miten nuo kulmat opettaa, mutta minä ajattelin kokeilla näin :)