Hieman tulee jälkiäteen nämä minun kirjoitukset. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Tänään siis oli hakutreenit. Treenikaverit tekivät minulle kisanomaisen treenin, en edes saanut mennä mukaan aluetta tallaamaan. Siinä sitä sitten odottelin auton luona koiran kanssa omaa vuoroani. Piki oli innokas ja valmiina töihin. Ajattelin, että hyvä hyvä kyllä tämä klaarataan.

No vihdoin pääsin radalle. En tajua, minuun iski ihan armoton jännitys. Treenikaveritkin huomasivat tämän ja myös koira. Lähetin ensin vasempaan etukulmaan ei edennyt tarpeeksi, yritin lähettää uudestaan, mutta ei lähtenyt. Vaihdoin puolta ja lähetin oikealle, sinne osu ja upposi ja toi rullan. Ja niin sitä mentiin näytölle. Maalimiehet eivät palkanneet Pikiä aivan kuten kisoissakaan ei palkata.

Takasin keskilinjalle ja uusi yritys vähän toisesta paikkaa vasemmalle. Taisi se sinne mennä ja minä etenin. Lähetys uudestaan oikealle ja koira tulee ilman rullaa. Seuraavana vuorossa vasen, sinne lähti ja toi rullan. No siinä sitten treenikaveri sanoi, että se on vale. Minä olin, että joo tämä tästä vielä puuttui. Ei muuta kuin normaali käytös ja näytölle. Piki vei jonkin matkaa eteenpäin ja sitten se alkoi pyörimään siihen malliin, että ei täällä ole ketään. Minä sitä siinä toruin, että ei missä h.....tissä se ukko on, kun toit rullan. Jonkin aikaa siinä sitten papatin Pikille ja lähdettiin takasin keskilinjalle.

Tämän tapauksen jälkeen ei enää tehnyt valeilmaisua, mutta pistoille lähdöt olivat hieman tahmeita varsinkin vasemmalle, jonne oli tehnyt valeen. Ei kauheen hyvältä näyttänyt tämän treenin jälkeen meidän tulevaisuus. Olin aivan maassa, että ei tästä mitään tule. Miksi sitä ihmisen pitää jännittää noin olemattomia. Ei auta kuin treenailla taas.