Tänä vuonna sitten vihdoin ja viimein päästiin lähtemään National Elevageen katsomaan beusseja. Tarkoituksena oli lähteä ensin autolla, mutta sitten päädyimme lentokoneeseen, kun tällä kertaa ei otettu koiria mukaan. Säästettiin aikaa ja vaivaa, rahasta en tiedä :) Haasteena oli saada yksi matkakumppani lentokoneen kyytiin, kun eihän hän ollut koskaan lentänyt aikaisemmin. Mutta hyvinhän tuo onnistui, ei tarvinnut edes väkisin raahata.

Kaikki koirat olimme laittaneet hoitoon, kuka minnekin. Itse asiassa Piki oli Marikan kanssa kisaamassa perinteisellä Affiksen Zorro Cupissa. Oli ollut taas liuta koiria ja ihmisiä mökissä, mutta hyvin kaikki oli mennyt, ei ollut tullut mitään kähinöitä. Nasta oli vanhemmillani viettämässä laatuaikaa. Jopon hoitopaikan suhteen oli enemmän haasteita, kun eihän se ole vielä sisäsiisti. Mutta onneksi sillekin saatiin hyvä hoitopaikka, kiitos vielä kerran.

Itse reissuun; lähdimme siis perjantaina puolen päivän aikaan Helsinki-Vantaa lentokentältä lenetelemään kohti Pariisia. Pariisiin saavuttuamme hetken ihmettelimme, että mistäs sen vuokra-auton voi hakea. Saimme vuokra-autoksi sellaisen pienen Toyota Yariksen. Kyllä siihen kolme ihmistä ja matkatavarat saatiin juuri ja juuri ängettyä :) Olin ostanut Vesalle synttärilahjaksi navigaattorin, jossa on myös Euroopan kartat. Sen avulla suunnistimme Pariisin läpi kohti Chartresia. Ensin kyllä pyörimme muutaman ylimääräisen kierroksen Charles de Gaulle kentällä, kunnes saatiin satelliittiyhteys naviin.

Automatka Chartresiin sujui muuten hyvin, mutta kuski ajoi melkein yhden tietullipuomin alle, selityksenä oli, että kun se tietullikoppi on ollut ennen siellä puomin toisella puolella, tästä on aikaa noin kymmenen vuotta... Kaiken kukkuraksi pudotimme sen lapun, joka piti ottaa, emmekä heti tajunneet miten saa uuden. Alkoi jo torvet soimaan takana. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin päästiin ehjänä Chartresiin ja löydettiin hotellikin, johon majoittauduimme. Ai niin päivää aikaisemmin sain soiton, että ei siinä hotellissa olekaan kolmen hengen huoneita vapaana, josta olin varannut huoneen. Onneksi löytyi toinen tilalle.

Perjantai meni siinä ihmetellessä, syömässä käydessä sekä hotellin baarissa illalla istuessa parantaen maailmaa :) Aamulla oltiin ajoissa menossa näyttelypaikalle. Olimme käyneet katsomassa paikan jo edellisenä iltana. Oli uskomaton fiilis saapua näyttelypaikalle, kun näki beusseja joka puolella; isoja, pieniä, mustia, harlekiiniä, luppakorvaisia, typistetty korvaisia jne. Suurimmaksi osaksi näkyi luppakorvaisia, niin se vain maailma muuttuu :) Alku meni vain hämmästellessä beussien määrää. Käytiin katsomassa tokoa, agilityä, paimennustaipparia, loppujen lopuksi parkkeerasimme itsemme ring-kehän laidalle. Lauantaina ringissä oli ykkös- ja kakkosluokan koirat. Oli ihanaa nähdä ring-koe livenä; kyllä se on vaikuttavaa.

Vesa kävi katselemassa enemmänkin myös agilityä. Kolmosissa oli vain neljä osallistujaa. Agissa oli sama kuin ringissä, että ei tiennyt kuka on radalla, kun ei ne pitäneet mitään numerolappuja rinnassa. Eikä ollut kuulutuksia, joista olisi edes bongannut nimen, kuka siellä radalla on milloinkin menossa. Myöskään luokkien järjestyksestä ei ollut mitään käsitystä. No joka tapauksessa Vesaa agilityn taso ei ollut mitenkään vakuuttanut. Onhan Ranskalla ollut kylläkin yksi beussi MM-joukkueessaan jokunen vuosi sitten.

Loppupäivästä oli yhteisampumisen vuoro kaikille niille koirille, jotka oli saanut mittauksesta ja luonteesta excelantin sekä ulkomuodosta excelant +. Siinä oli muutama koira urosten ja narttujen avoimessa luokassa. Yhteisampumiset taphtuivat näyttelyluokka kerrallaan ja erikseen urokset ja nartut. Siinä koirat ovat rivissä ja ammutaan ysimillisellä aseella. Jos koira reagoi pelokkaasti laukauksiin, otetaan se eteen ja ammutaan lisää. Jos todetaan, että koira pelkää laukauksia pudotetaan se jatkosta (isosta kehästä pois). Koska koiria on niin paljon yhdessä luokassa, on myös tuomareita useampi yhteisampumisessa. Lauantain ohjelma NE:n osalta päättyi tähän. Suunnistimme hotellille ja suihkuun. Oli meinaan aika hikinen olo. Aurinko oli paistanut koko päivän täydeltä terältä.

Sunnuntaina piti ring kolme alkaa seitsemältä aamulla aikataulun mukaan. Näin ollen kävimme lauantai-iltana syömässä kaupungilla, jonka jälkeen menimme nukkumaan, jotta olemme aamulla virkeinä ring-kehän laidalla. Heräsimme sunnuntaina aikataulun mukaisesti ja olimme näyttelypaikalla seitsemän aikoihin. Eihän siellä mitään vielä silloin alkanut, paikalla ei ollut kuin kymmenkunta hullua suomalaista :) Ranskalaiset eivät ole niin tarkkoja aikataulujen suhteen. Pikkuhiljaa sinne alkoi valumaan porukkaa ja ring-kilpailutkin alkoi. Ensin oli nollakoira ja sen jälkeen varsinaiset kilpailijat. Jopon iskäkin osallistui kisaan ja voitti, hyvä iskä :) Nuo kolmosen koirat oli kyllä vaikuttavia. Joillakin oli epäonnea mukana, mutta kokonaisuutena oli hienoa nähdä koiria livenä.

Sunnuntaina ei paljon muualla tullut kierreltyä kuin katsottua ringiä. Ringin jälkeen kävimme pikaisesti kaupungissa syömässä ja sitten alkoikin jo yhteisampumiset, jonka jälkeen oli isot kehät. Tapasin myös Senequen omistajan Rafaelin ja otin muutaman kuvan Jopon iskästä. Kyllä se oli järeä, joten ei mikään ihme, jos Jopottimella on isot tassut, isäänsä tullut :) Näyttelypaikalla tuli oltua semmoiset 12 tuntia, joten oli hieman väsynyt olo. Käytiin vielä syömässä näyttelyn jälkeen, mutta kyllä se uni maistui illalla.

Maanantai aamuna sitten pitikin pakata ja lähteä takaisin kohti Pariisia. Automatka meni kommeluksitta ja löydettiin lentoasema ja auton palautuspaikkakin hyvin. Kyllä tuo navi on hyödyllinen peli, miten sitä on ennen selvitty kartoilla :) Palloiltiin kentällä ja tehtiin tuliaisostokset konetta odotellessa. Lento meni ok ja laskeuduttiin koto-Suomeen aikataulussa. Olipa hieno reissu, viimeistään kahden vuoden kuluttua uudestaan Jopottimen kera :)