Kun tuota lunta ei ole vieläkään tullut maahan, päätin tehdä Pikille jäljen tänään. Ilma oli kuiva, kerrankin. Jäljen pituutta en osaa arvioida, olen huono noissa matkan määrityksissä; puolisen tuntia meillä meni sen jäljestämiseen, jos tuo kertoo matkasta jotain. Jäljellä oli yksi kulma oikealle ja päässä keppi. Lisäksi välillä tuuli oikealta vasemmalle. Annoin jäljen vanhentua tunnin verran.

Piki oli, kuten yleensä, autosta otettaessa innoissaan. Vein sen rauhallisesti jäljen lähetyspaikalle. Tällä kertaa eteni suoraan ja lähti jälkeä oikeaan suuntaa määrätietoisesti. Ensimmäinen suora meni loistavasti; jäljesti sopivalla vauhdilla, nenä maassa, pysyi jäljen päällä vaikka tuuli ajoittain poikittain. Kulmassa hieman oikaisi, mutta luulen, että se johtuu tuulesta; kulma oli oikealle, josta myös tuuli aina välillä.

Toinen suora ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut mennä. Luulen, että se johtui siitä, että makupaloja oli laitettu liikaa. Piki ei ole ihan älyttömän ahne koira, joten se ei hotkaise makupaloja vaan ne pitää mutustaa :) Uskon tämän aiheuttavan sen, että jäljen intesiivinen ajo keskeytyy, kun makupaloja on useampi peräkkäin. Ensi kerralla pitää muistaa harventaa makupalojen määrää sekä laittaa vain yksi makupala eikä montaa peräkkäin. Sellaiset kohdat, joissa ei ollut makupaloja, Piki ajoi hyvin ja intensiivisesti myös toisella suoralla.

Kepin kohdalla Piki haistoi kepin, mutta olisi halunnut jatkaa matkaa, en antanut vaan stoppasin liinasta. Läppäisi keppiä tassullaan ja olisi edelleen halunnut jatkaa matkaa, mutta en antanut, koska ei ilmaissut keppiä oikein. Piki yritti mennä eteenpäin, taaksepäin mutta en antanut. Kun ei saanut mennä mihinkään jäi seisomaan, minä tuijotin keppiä enkä puhunut koiralle mitään. Pian Piki nosti sen kepin suuhun ja toi minulle. Bileet pystyyn ja palkkaus.