Marjanna ja Bite tuli meille kylään viikonlopuksi. Suunnitelmissa oli treenailla viikonlopun aikana puruja ja tottista. Talven aikana meikäläisellä treenailut on jäänyt aika vähiin, en vain jotenkin ole yhtään innokas treenaamaan talvella, kun on pimeetä ja kylmää. Marjanna saapui meille jo perjantai-iltana. Lauantaina olisi tositoimet.

Lauantaina suuntasimme auton kohti Kirkkonummea, jossa pidimme purutreenit. Tosin ensin jouduttiin lapiohommiin, kun treenialue oli lumen vallassa. Saimme kuin saimmekin lapioitua sopivan alueen, jossa pystyttiin treenaamaan. Meidän molempien koirien treenit onnistui oikein hyvin. Jopo oli tokalla kiekalla ihan superhyvä; oli hyvin keskittynyt ja puri todella hyvin. Marjannan kanssa voitiin molemmat lähteä hymyssä suin treeneistä kotiin. On meillä vaan hyvät koirat <3

Kotiin tullessa odotti herkullinen ruoka valmiina, ei kun suoraan ruokapöytään. Seuraksi saatiin vielä Petti kumppaneineen. Käytiin piipahtamassa vielä siskon luona kahvilla ja olipa siellä hyvät tarjoilut. Liloakin nähtiin samalla reissulla. Loppuilta menikin jutellessa ja saunoessa. Käytiin nukkumaan hyvissä ajoin, kun kahdentoista aikaan piti olla Riman hallissa Tomerien tottiksissa.

Sunnuntaina herättiin hyvissä ajoin, mutta silti tuli kiire hallille; miten aina käy näin. Hallilla olikin jo porukkaa odottamassa. Alettiin heti tositoimiin nuoremmasta vanhimpaan. Kyllä Petti voi olla ylpeä kasvateistaan; kaikki Tomerat olivat niin iloisia ja halukkaita tekemään töitä ohjaajan kanssa. Itse olin erityisen tyytyväinen Jopoon. Sillä oli tosi hyvä vire päällä, tosin ekalla kiekalla oli ehkä vähän liiankin hyvä vire. Hyviä neuvoja sain Marjannalta tottiksen palkkaukseen.

Tämän viikonlopun jälkeen nousi treenimotivaatio, kun huomasi, että se koira toimii ihan älyttömän hyvin. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! Kiitos Marjannalle ja Petille oikein antoisasta viikonlopusta.

Vesa ja Jopo tekivät uuden aluevaltauksen koirakelkkailun. Jopolle tämä oli jo tuttua, mutta Vesa oli ensimmäistä kertaa kelkan kuskina. Hieman jännitti, miten kisa sujuu, kun viime hiihtokisoissa Jopo ei vetänyt kunnolla. Kisapaikkana oli Mielakan laskettelukeskus Kouvolassa. Paikalla oli muitakin tuttuja kisaamassa. Vesa osallistui harrastussarjaan ehkä ensi vuonna miestensarjaan ;)

Menin kahvioon odottamaan Vesan ja Jopon lähtöä ennen kuin siirryin vastaanottamaan heidät maalialueelle. Harrastussarjassa rata mentiin kerran ja se oli 2,4 kilometriä pitkä. Miestensarjalaiset menivät radan kahdesti. Eipä siinä kauaa mennyt, kun Vesan edellä lähtijöitä tuli maaliin. Vihdoin näkyi myös Vesa ja Jopo maalisuoralla. Maalialueella ei saanut kutsua koiraa nimellä ja kannustaakin sai kohtuullisesti.

Saatiin pari onnistuneesti maaliin ja Jopo irti kelkasta, jotta Vesa voi mennä palauttamaan lainakelkan. Kun Vesa oli hieman hengähtänyt, kertoi hän kisan kulkua. Jopo oli vetänyt hyvin, ylämäissä Vesa oli juossut itsekin. Kurvit oli menty sladissa. Yhdessä kohtaa rata tuli laskettelurinteen viereen, jonne Jopo meinasi suunnata matkan. Välttyivät kuitenkin kommelluksilta ja meno jatkui sujuvasti oikeaa reittiä pitkin. Yhtään kaatumista ei oltu radalla tullut.

Hienosti Vesa ja Jopo veti! Sijoitus oli kuudes kahdeksasta kilpailijasta. Sen verran innostuttiin lajista, että hommattiin itselle tuollainen kelkka :) Ensi vuonna uusiksi!

Jopo meni tällä kertaa hiihtämään Minnan kanssa Hämeenlinnaan. Tosin Minna ei ole ikinä hiihtänyt Jopon kanssa ja ylipäätään Jopo on vain pari kertaa ollut suksien edessä. He osallistuivat harrastussarjaan, jossa matkana oli viisi kilometriä. Minna tuli meille yöksi jo perjantaina, jotta ei tarvitse aamulla niin aikaisin lähteä liikenteeseen.

Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin kuuntelemassa rataselostuksen. Sen jälkeen Minna verrytteli itsensä ja koiran. Minä pysyttelin lähtöön asti piilossa, koska muuten voi käydä niin, että Jopo ei lähde vetämään ;) Minnan ja Jopon lähtövuoro tuli ja näin, että lähtö sujui hyvin. Siirryin pikkuhiljaa maalin luokse odottelemaan parivaljakkoa maaliin.

Muita Minnan sarjalaisia tuli maaliin, mutta Minnaa ja Jopoa ei vain näy. Vihdoin he tulivat näkyviin loppusuoralle. Kannustin heitä maaliin ja otin koiran vastaan. Minna kertoi, että Jopo oli pari sataa metriä mennyt hyvin laukalla alussa, mutta sen jälkeen se oli ollut sunnuntailenkillä. Minna oli ajoittain mennyt kovempaa kuin Jopo :( Jopo ei siis ollut vetänyt kunnolla. Harmittelin tätä, kun aikaisemmin se on vetänyt. Ei voinut mitään. Onneksi oli hyvä luistava keli hiihtää, jotta hiihto ei ollut liian raskas Minnalle.

Jopo pääsi kelkkakisaan Hannelen kanssa. Vesa mietti ensin osallistumista, mutta sai kutsuvieraslipun Helsingin Talviklassikko peliin, joten meni sinne ;) No ei se mitään Hannele kuitenkin lähti kelkkailemaan Jopon kanssa. Kickspark on tänä vuonna virallinen sarja (SP1) VUL:n alaisissa kilpailuissa. Siinä on myös Suomen Mestaruus mittelöt tänä vuonna.

Aamu valkeni kirpeänä pakkasaamuna. Hannele soitteli aamulla, että kisa pidetään. Valjakkokilpailuissa ei pakkasrajaa tunneta. Kickspark luokan lähtö oli vasta 13:30, joten pakkanen ehti hellittää hieman siihen mennessä. Tosin ajajienkokous oli jo 10:00, jossa Hannelen piti olla paikalla. Minä vetelin vielä hetken peittoa korviini ennen kuin nousin Hannelen puhelun jälkeen.

Hannele tuli hakemaan Jopon ajajienkokouksen jälkeen. Hetken aikaa lämmitteli meillä ennen kuin lähti takaisin kohti kisapaikkaa. Hannelen ja Jopon starttiaika oli tarkentunut ja se oli 13:35. Jäin vielä hetkeksi kotiin ennen kuin puin päälle ja lähdin starttaamaan autoa. Meinasi käydä huonosti minun lähtemiseni kanssa. Auto ei meinannut käynnistyä ja ehdinkin jo soittamaan Hannelelle, että en pääse tulemaan, kun puhelun aikana auto lähtikin käyntiin.

Saavuin kisapaikalle juuri ennen puolta kahta, kun kickspark-sarjan lähdöt alkoivat. Näin Hannelen ja Jopon lämmittelevän itseään ja odotin sen aikaa autossa, että pääsevät lähtölinjalle. Nousin autosta ja kurkin kauempaa Hannelen ja Jopon lähtöä. Hyvin lähtivät menemään eteenpäin. Rata kulki pellolla, joten reitin näki suurimmalta osalta.

Hannele ja Jopo katosivat näköpiiristä ja käveltiin Aten kanssa kohti maalia. Aten puhelin alkoi soimaan jonkin ajan päästä. Sanoinkin ääneen, että Hannele siellä soittelee, että on lopettanut. Niinhän siinä oli käynyt; Hannele odotti auton luona, jonne mekin lähdimme. Kiroilin jo ääneen, että voi hemmetti eikö se Jopo sitten vetänyt. No ei siinä niin ollut käynyt. Kelkka oli hankala hallita ja se veti koko ajan vasemmalle. Olivat muutaman kerran käyneet jo penkassa ennen kuin Hannele päätti lopettaa kesken.

Jopo oli kuulemma vetänyt hyvin ja saanut lisäpotkua, kun perässä oleva oli ohittanut. Myöhemmin kuultiin kokeneemmilta kisaajilta, että rata oli vaativa. Se oli liukas ja kalteva. Pelkkä painonsiirtely ei kuulemma riittänyt kelkan ohjaamiseen vaan olisi pitänyt jalaksia työntää jaloilla ulospäin. Hannele ei ollut aikaisemmin mennyt kicksparkilla koiran kanssa tai ilman koiraa.

Hatunnosto Hannelelle, joka lähti kylmiltään kokeilemaan uutta lajia ja vielä vieraan koiran kanssa!

Petti oli järjestänyt tomerille syysleirin/kauden päättäjäiset. Alunperin ajateltiin viettää viikonloppu pienellä porukalla, mutta innostuneita olikin sitten enemmän. Leiri pidettiin Inkoossa Västernkvarnissa. Itse en ole ollut ko. paikassa aikaisemmin. Paikkana oli muuten hyvä, mutta kunnon valaistu tottiskenttä puuttui. Nyt olimme koulun hiekkakentällä valoisaan aikaan. Agilitykenttä oli, mutta siinä pohja oli pehmeä. Sauna oli erinomainen ja tilaakin riitti reilusti; kymmenen naista mahtui hyvin olemaan samaan aikaan lauteilla. Perjantaina saavuttiin paikalle Marjannan kanssa noin kahdeksan aikaa. Kannoimme tavarat sisään ja käytettiin koirat ulkona. Ilta jatkui virvokkeita nauttien sekä seurustellen.

Lauantaiaamuna Minna oli keittänyt meille puuron valmiiksi. Aamupalan jälkeen osa lähti maastoon hakuilemaan, toiset pellolle jäljestämään ja osa ottamaan puruja. Menin Jopon kanssa ottamaan puruja ja nyt oli mahdollisuus ottaa vieraalla maalimiehellä, kun Petri oli saapunut paikalle. Ekalla kerralla tehtiin Jopon kanssa hallintaa, kumma juttu ainakin näin kokeen jälkeen ;) Tokalla kiekalla teimme hyppyjä. Nyt huomasi eron omaan ja vieraaseen maalimieheen. Jopo kohdisti hypyn suoraan äijään eikä tyynyyn. Saimme onnistuneita suorituksia ja jätimme hypyt hautumaan Jopon mieleen.

Tomeran G-penneleillä oli lauantaina myös pentutapaaminen. Niitä tuli myös leikkimään rätillä maalimiesten kanssa. Oli ihana seurata miten innokkaita ja aktiivisia pennut olivat. Vielä viimeiseksi otimme Jopolle paon ja siitä kuljetus. Se oli niin bueno, että ei parempi olisi voinut olla. Jopo napsahti hihaan kiinni ja siinä oli. Hihan saadessaan Jopo oli niin tyytyväisen näköinen ja autollakin piti vielä peppua heiluttaa kuin kertoen, että kato mitä mä sain, enkö ollutkin hyvä. Se oli niin hyvä tuossa paossa <3

Lauantai-ilta jatkui rennossa menossa; jutellen, virvokkeita nauttien sekä saunoen. Porukkaa valui nukkumaan ja minäkin menin siinä kahden aikoihin katsomaan unikuvia. Aamulla oli herätys ysin aikoihin. Aamupalatarvikkeet olivat käyneet vähiin, joten hyppäsimme Petin kanssa autoon ja lähdimme etsimään kauppaa, joka olisi siihen aikaan auki. Jouduimme käymään vähän pidemmällä, kun ei siinä Inkoossa ollut mikään paikka vielä silloin auki.

Takaisin palatessamme osa porukasta oli lähtenyt jo hakumetsään. Me lähdimme puolestamme jäljestämään. Maa oli jäässä yön pakkasten jäljiltä. Tein Jopolle kaksi jälkeä noin 100 askelta suora ja kulma vasemmalle ja esine noin 20 askeleen päähän. Missio oli, että Jopo ei juokse ja jäljestää rauhallisessa mielentilassa. Makupaloja ei ollut kuin muutama suoralla. Jälki vanhentui varmaan reilun tunnin. Molemmat jäljet menivät Jopon osalta tosi hyvin; jäljesti rauhallisesti, otti kulman nätisti ja ilmaisi esineet. Voi, että olin taasen tyytyväinen tuohon koiraan. Tähän on hyvä jättää jälki talven ajaksi. Keväällä sitten taasen uusin voimin.

Jäljen ja ruokailun jälkeen otimme vielä puruja. Jopolle tein hallintaa, mutta huomasi, että koira alkoi väsymään viikonlopun jäljiltä. En ottanut kuin yhden kiekan Petrin kanssa. Purujen jälkeen menimme vielä tekemään loppusiivouksen Petin kanssa ennen kuin lähdimme kohti kotia.

Oli kyllä taasen niin hauska leiri tomerassa seurassa. On meillä kyllä hyvä porukka, jonka kanssa on hauskaa. Kuvia löytyy Petin Picasasta: https://picasaweb.google.com/117987334034769293439/Syysleiri2011 Kiitos kaikille iloisille leiriläisille!

Siinä se Jopon kilpailukirjassa lukee: IP1 VIK E.

Osallistuimme Jopon kanssa Helsingin Vetokoirakerhon järjestämään suojelukokeeseen, jossa tuomarina oli Pentti Rapila sekä tuomariharjoittelija Tomi Alanen ja maalimiehenä oli Juha Korri. Aamu alkoi 8:30 kokoontumisella Vihdin K-Supermarketin parkkipaikalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja järjestyksen arvonta. Minä otin meille numeron 81 eli olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä. Kokeessa oli kuusi osallistujaa: kaksi koirakkoa ykkösessä, kaksi koirakkoa kakkosessa sekä kaksi koira kolmosessa. Jäljet ajettiin kakkoset, kolmoset ja ykköset. Jälkialustana oli lyhyt heinäpelto, olosuhteet olivat optimaaliset; ei tuullut ja kosteaa.

Kun aloin tallaamaan omaa jälkeä, iski armoton jännitys. Olin kuulemma ollut kuin patsas jälkeä tallatessa ;) Jälki tuntui pidemmältä kuin sen 300 askelta, mutta varmaan oli sen pituinen. Menin sekaisin askeleita laskiessani, kun jännitin niin paljon. Tallauksen jälkeen menin autolle kävelyttämään Jopoa sen aikaa, kun toinen (Mia) ykkösen ohjaaja talloi omaa jälkeä. Pian sen jälkeen minut kutsuttiinkin ilmoittautumaan.

Täytyy sanoa, että en ihan vähään aikaa muista, missä minua olisi jännittänyt niin paljon kuin jäljelle mentäessä. Suorituksesta ei mieleeni paljon jäänyt. Onneksi videot on keksitty ja pystyin katsomaan sen jälkikäteen. Jopo ajoi paikoitellen hyvin, mutta kahdessa kohtaa teki sellaista, mitä ei ole koskaan jäljellä tehnyt. Se lähti minua kohti korvat hörössä, mutta jatkoi jäljestämistä, kun huomasi, että tuo mammahan on ihan tylsänä hiljaa ja paikallaan. Esineet Jopo ilmaisi kuulemma päivän parhaiten, kiitos tästä Petti ;) Pisteitä saimme jäljeltä 81.

Siirryimme Kauklahden kentälle, jossa suoritettiin tottelevaisuus- sekä suojeluosuus. Tottisosuuteen mentäessä minua ei niin paljon jännittänyt kuin jäljelle mentäessä. Mia ja Dali meni paikallaoloon ja me Jopon kanssa aloitimme suorituksemme. Seuraaminen meni hyvin, pieni poikkeama tuli henkilöryhmässä. Liikkeestä istumisessa meni ensin maahan ja nousi istumaan, josta arvosanaksi puutteellinen, koska otti väärän asennon ensin. Maahanmeno ja luoksetulo oli kunnossa. Noudoissa pisteitä ropisi levottomasta otteesta sekä kahdesta irtikäskystä kaikissa noudoissa. Eteenmeno oli myös ok, tosin olisi voinut mennä nopeammin maahan. Paikallaolossa oli noussut istumaan. Pisteitä tottelevaisuudesta saimme 78. Nuo noutojen levottomat otteet oli odotettavissa ja näihin panostan nyt talven aikana. Mutta nuo irrotukset, en olisi odottanut, että niissä olisi ollut epäselvyyksiä ;) Ei auta kuin treenata lisää.

Kuva Ismo Kyllönen

Kahvitauon jälkeen jatkoimme C-osalla. Jännitys alkoi taas puskemaan pintaan. Kentälle mentäessä Jopo oli hyvässä vireessä. Vitospiilolle lähettäessä se lähti suoraan kutoselle. No ei siinä voinut muuta kuin odottaa, että tuomari antaa merkin mennä piilolle. Yleisesti C-osassa meidän suorituksessa hallinta oli se osa-alue, joka ei toiminut niin kuin pitäisi joka kohdassa :) Siitä myös menetimme pisteet. Jopo teki muuten osa-suoritukset hyvin eikä kuormittunut maalimiehestä (ei ollut oma maalimies). Pisteet C-osasta olivat 70.

Saimme koulutustunnukseen vaadittavat pisteet A 81 B 78 C 70 sekä VIK E (VIK = viettiominaisuus, itsevarmuus, kuormitettavuus).

Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet auttamassa meitä näiden kolmen vuoden aikana. Erityiskiitokset meidän maalimiehelle Teemu Helinille, joka on pyyteettömästi treenannut meitä nämä kolme vuotta sekä Petille (Kennel Tomeran), jolta olen saanut kullanarvoisia neuvoja ja apuja kaikissa osa-alueissa. Thank you Sanna Wendel (Kennel Grand Lutin) for this great beauceron. Thank you Roland Björkquist for training us in Sweden.

Nyt suuntaamme katseet kohti seuraavaa tavoitetta ja teemme töitä sen eteen.

Kuvia kokeesta otti Ismo Kyllönen ja ne löytyy: HVK suojelukoe 12.11.2011 

Kuva Ismo Kyllönen

Ilmoitin kuin ilmoitinkin Jopon luonnetestiin vaikka olin ajatellut, että en sitä ilmoita, kun onhan sitä jo testailtu aika paljon :) Kävimme luonnetestissä matkalla mökille. Päivä oli hyvin hiostava ja ukkostakin oli testipaikalla ollut aamupäivästä. Meidän kohdalla sää oli aurinkoinen, mutta hyvin hyvin hiostava. Meitä ennen piti olla Jopon puolisisko isän puolelta, mutta harmikseni se ei päässyt ja paikalla oli uros beussi.

Jopon testi meni kuta kuinkin niin kuin olin ajatellut. Vauhtia Jopolla oli kuten yleensä, vaikka en ymmärrä, mihin sillä oli kiire. Leikissä leikki kepillä niin kuin arvelinkin. No problemos kepin kanssa leikkimisessä. Kelkalla pysyi minun edessä remmin mitan päässä häntä pystyssä haastaen kelkkaa ja meni katsomaan kelkan ilman apuja. Hyökkäyksessä puolusti ja oli kaveria hyökkääjän kanssa tilanteen ohi mentyä. Haalari ja tynnyri ei tuottanut Jopolle vaikeuksia. Tynnyri mentiin katsomaan omatoimisesti. Pimeässä huoneessa oli ilmeisesti enemmän vauhtia kuin älyä mukana, kun sellaisella ryminällä tultiin huoneeseen ja minut löydettiin :D Seinässä Jopo ei antanut tuumaakaan periksi, mutta kavereita oltiin silti uhan poistuttua. Ampuminen oli peace of kakku Jopolle. Jopo suoritti koko luonnetestiradan häntäpystyssä jopomaiseen tyyliin :p

Tuloksena tuli 153 pistettä ja laukausvarma. Tarkemmat eri osa-alueiden pisteet löydät Jopon sivuilta Aina siinä käy niin, että on eri mieltä tuomareiden kanssa joissakin kohti, mutta näinhän se menee :D Luonnetesti on kovin rankka koiralle, koska sitä ei palautella siinä lainkaan kuten esim. MH-kuvauksessa. Lisäksi luonnetestissä tulee ihmisen kohdistama uhka, jota MH:ssa ei ole lainkaan.

Kello soi jo puoli seitsemän loma-aamuna ;) Tänään lähdettiin paimentamaan Reiskan kanssa Lietoon. Sinne oli tulossa myös Reiskan veljiä ja sisko lisäksi paikalla on myös Reiskan isä Ruotsista. Paimennuksen jälkeen menisimme Mäntysaloille viettämään iltaa. Ajomatka meni hyvin, mitä nyt kiersimme Turun keskustan kautta, kun ohitustietäkin pitkin olisi päässyt :p

Olimme paikalla ajoissa ja menimme odottamaan, että kaikki olisi paikalla ja homma alkaisi. Kaisa piti ensin pienen teorialuennon paimennuksesta. Vesa ei ole aikaisemmin paimentanut, joten oli hyvä niin. Urokset aloittivat, koska Reiskan siskolla Leilalla oli juoksut. Näin varmistettiin se, että nuorilla pojilla ei pää mene aivan sekaisin vaikka tuskin se olisi tärkeää tehtävää haitannut.

Reiskan vuoro oli neljäntenä. Ensimmäisessä aitauksessa oli nelisen lammasta, joita lähdettiin kuljettamaan aitauksen reunoja pitkin. Aluksi Vesa piti Reiskaa liinasta ja haettiin oikeaa etäisyyttä lampaisiin. Tämän jälkeen Kaisa tuli apuohjaajaksi ja tarkoituksena oli, että lampaat eivät ohita "paimentajaa" ja koira tulee lampaiden takana. Reiska menikin paremmin, mitä olin kuvitellut. Ajattelin, että se yrittää pölläyttää lauman hajalle, mutta se tajusikin homman hyvin. Mitä nyt oli hieman innoissaan ja yritti tulla välillä liian lähelle lampaita ja ne meinasivat mennä Vesan ohi. Lopuksi lampaat pysäytettiin paikalleen. Reiskapa meni itse tässä tilanteessa maahan, mikä oli käsittääkseni toivottavaa. Vesa meni Reiskan luokse kehumaan ja siitä sitten pois ja seuraavan koiran vuoro.

Seuraavana vuorossa oli pieni pyöröaitaus, jossa harjoiteltiin flankkausta. Koiran piti mennä aitauksen reunoja pitkin ympyrää molempiin suuntiin, mutta lampaat olivat keskellä aitausta. Tässäkin Reiska kuulemma toimi hyvin; käänsi katseen pois lampaista eikä näin painostanut niitä turhaan. Pyöröaitauksessa Reiska sai mennä välillä ilman liinaa, kun meni niin hienosti.

Tauon jälkeen viimeisenä oli vuorossa siirtää lampaat L-kirjaimen muotoisesti aitaamattomalla pellolla. Varmuuden vuoksi Kaisalla oli mukana kaksi omaa koiraa, jos lampaat pääsevät karkuteille :) Kaisan työharjoittelija toimi tässä tehtävässä apuohjaajana. Kokemattomia koiria ei voi vielä laittaa menemään ilman liinaa. Vesalla ja Reiskalla meni tämäkin hienosti, mitä parissa kohtaa tuli pieniä kommelluksia lähinnä ehkä ohjaajan kokemattomuudesta. Reiska toimi tässäkin minun silmääni hienosti; jos lampaat alkoivat leviämään, meni se itse niitä kasaamaan. Tosin Reiska olisi halunnut mennä lähempänä lampaita, mitä piti. Parissa kohtaa lampaat yrittivät mennä Vesan ohi, kun Reiska oli niiden mielestä liian tunkeileva. Video kuljettamisesta löytyy: http://www.youtube.com/watch?v=xam6L3LVOKg&feature=share

Päivästä jäi tosi kiva mieli ja oli hienoa nähdä, miten kokemattomassa koirassa oli ne vaistot tallella, jota varten rotu on luotu. Pieni kipinä paimennukseen jäi, ainakin minulle, mutta mahdollisuudet harrastaa on kuitenkin rajalliset. Mutta voisihan sitä aina silloin tällöin käydä ;)

Tällä kertaa mummo osallistui Roturaceen Tomerien mummojoukkueeseen. Olimme saaneet koottua tomerista kolme joukkuetta: Tomeran Tosi Pinkot, Tomeran Pinkin Poikue ja Tomeran Mummot Rules. Jopo ei päässyt osallistumaan tällä kertaa juoksujen takia. Kisapaikalla piti olla viimeistään 12:15 mutta olisi ihan hyvin olla vasta muutaman tunnin jälkeen. Sen verran aikataulusta oltiin jäljessä..

Mummot juoksivat joukkueista ensimmäisenä; Piki oli joukkueen viimeinen juoksija. Tällä kertaa minulla oli Pikille nakkeja mukana ja johan se pinkoi, minkä kintuistaan pääsi. Maalissa syöksyi suoraan nakkipussille. Kaikki kolme joukkuetta juoksivat peräkkäin, joten siinä oli säätämistä koirien kanssa, kun Petillä juoksi kolme koiraa ja kaksi niistä samassa joukkueessa ;)

Sijoituksille ei päästy, mutta mummo-joukkue sai jonkinlaisen kunniapalkinnon. Joukkueessa juoksivat Pikin lisäksi kaksi Pikin siskoa; Tiltu ja Tikru sekä Raita 11-vee ;) Ei muuta kuin ensi vuonna uusiksi.